Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Etusivu   x   Parttio   x   Kasvatus   x   Kirjeet

Naavisemon Iŋŋer


(CC BY-SA 2.0)

5 vuotias, naaras (vaadin) poro.
Korkeudeltaan 90cm ja painaa 95kg.
Väriltään ruskea ja s. 14.12.2018

 

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.

Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä, minun lasna lattialla eessä polven pyöriessä, maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna. Sampo ei puuttunut sanoja eikä Louhi luottehia: vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemminkäinen leikkilöihin. Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä, päästä heinän hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa käyessäni, lasna karjanlaitumilla, metisillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin jälessä, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja. Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.
 

Iŋŋerin päiväkirja


00.00.0000 Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.
 

Iŋŋerin sukutaulukko


i. Uhkku on äkäinen, vaikka ulkomuoto voi antaa erinlaisen kuvan. Yksi parhaimmista kilpailijoista ja juossut voittoon monen monta kertaa ja vieläpä ylivoimaisesti. Luotto poro ainakin siinä hommassa. 100cm korkea ja väriltään suivakko. Vaeltelee aina tarhassa todella kauas ja on muutaman kerran päässyt jotenkin karkaamaankin pukittuaan aidan kumoon. Antaa hoitaa ja taluttaa hyvin, mutta kun kyllästyy alkaa heilutteleman päätä ja kuopimaan raivokkaasti.

ii. Ásko on todella vaalea poro, ei kuitenkaan valkoinen. 110cm korkea ja muhkea. Hieman vaikea käsitella, ja täytyy olla tomera, muuten lähtee vetämään ja sitten sitä mennäänkin perässä. Kova vaatimaan huomiota ja ruokaa, tämä on se yksilö joka keksii ne pahimmat jekut ja aiheuttaa koko henkilökunnalle sydämmen tykytyksiä. Ei agressiivinen ihmisiä kohtaan, muille poroille äksy.

ie. Risten oli täysin valkoinen poro, joka oli oikea sydäntensulattaja.  Nallekarhun luonne ja erinomainen kilpailijan sielu, veti monen vieraan huomion. Tämä oli se poro jonka kanssa tultiin ensimmäisenä pyytämään yhteiskuvia ja jota haluttiin paijata ja silittää. Ja siitähän Risten tykkäsi, kuitenkin valitettavasti jouduttiin lopettamaan vakavan onnettomuuden seurauksena (2018)

e. Gáhteriinná Luoteeltaan tämä poro on prinsessa, ei siedä likaa ja on jatkuvasti putsaamassa itseään. Ei tarhdo millään kulkea kuraisita paikoista tai lätäköiden yli. Nauttii suunnattomasti hoitamisesta ja pesemisestä. Tämän poron karva on hieman muita karheampaa jostain syystä, eikä sitä ole siksi niin miellyttävää  silittää. Tykkää taluttaessa kävellä ihmisen takana ja työntää, suloista, mutta joskus hieman kiperää, kun on sarvet päässeet kasvamaan liian pitkiksi.

i. Akko on suloinen, urokseksi pieni poro, joka tykkää agilitystä kuollakseen. Sen kanssa on kuulemma kiva hyppiä muutamia esteitä ja pujotella tolppia. Tykkää tietysti myös herkuista joita saa palkaksi. Vähän kömpelö ja jää muusta laumasta nopeasti jälkeen, koska katsoo niin tarkkaan mihin astuu. Onneksi hänellä on kuitenkin yksi kultainen kaveri, joka jää aina odottamaan jos Akko sattuu kaatumaan. Pitää todella kummallista ääntä, joka naurattaa aina porukkaa. Akkon kuulee jo kaukaa!

e. Voukko on pieni, mutta pippurinen poro tyttö. Se on kova pomottamaan muita laumalaisia ja on yleensä lauman hierarkiassa aina korkealla. Ihmisiäkin pomottaa minkä kerkeää. Monesti päässyt karkuun ja aiheuttanut vaara tilanteita. Kuitenkin kaikesta huolimatta pidetty lauman jäsen joka on menestynyt nopeuskilpailuissa erittäin hyvin. On jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut murtautumaan herkkukorille jo useamman kerran, vaikka joka kerta ne on yritetty piilottaa aina paremmin ja paremmin.
 

 Iŋŋerin jälkeläiset

-

©2019 Naavisemon porotila - suntuubi.com